TRAUMA- mitä se on?

Trauma on henkinen ja kehollinen haava, joka on peräisin yksittäisestä traumaattisesta kokemuksesta tai pitkäkestoiselle traumatisoivalle tilanteelle, ilmapiirille tai käytökselle altistumista.  Trauma on kehon ja mielen normaali reaktio epänormaaliin tapahtumaan. Traumatisoituminen käsitetäänkin elimistön sopeutumisena ylivoimaisen stressaaviin olosuhteisiin. Trauma jättää kehollisen jäljen, joka voi vaikuttaa toimintaamme silloinkin, kun tietoinen mieli ei kokemukseen yllä: keho voi muistaa trauman, vaikka mielemme ei sitä aktiivisesti prosessoisikaan. Haava, kipukohta, voi vaikuttaa vielä pitkään traumaattisen kokemuksen jälkeen toimintaamme ja hyvinvointiimme.

Erityisesti monimuotoinen, komplisoitunut, trauma tunnetaan sosiaali- ja terveysalalla vielä varsin huonosti. Traumatisoiva kokemus ei aina ole mikään selkeä, yksittäinen tapahtuma. Se voi olla näkymätöntä ja pitkäkestoista tilanteiden jatkumoa, jonka traumatisoiva vaikutus voi olla vaikea huomata. Kyse voi olla esimerkiksi henkisestä, fyysisestä tai taloudellisesta väkivallasta tai laiminlyönnistä, joka voi kalvaa ihmistä sisältä pitkäkestoisesti ilman, että se edes näkyy ulkopuolelle – toisinaan traumasta kärsivänkin on sitä vaikea tunnistaa. Osa kasvaa trauman vaikuttaessa seuraaviin ja seuraaviin kokemuksiin aiheuttaen lisää stressaavia tilanteita, jolloin traumaattinen stressi kumuloituu ja kerrostuu. Hoiva- ja hoitotyöhön tarvitaan kipeästi traumatietoisuutta sekä taitoa tarjota eheyttäviä, korjaavia kokemuksia. 

Kuva: Pixabay

TRAUMAATTINEN STRESSI

Trauma käsitetään stressinsäätelyn häiriönä. Pieni määrä stressiä on tervettä, ja auttaa meitä suoriutumaan stressaavista tilanteissa. Aktivoituva autonominen hermosto osaa stressaavan tilanteen päätyttyä palautua turvan tilaan ja levätä. Kuitenkin äärimmäisen tai jatkuvan stressin seurauksena kehon stressinsääntelyjärjestelmä voi häiriintyä, jolloin voidaan puhua traumaperäisestä stressistä. Vaaraa havaitaan turvallisessakin ympäristössä jatkuvasti, ja keho on valtaosan ajasta taistele tai pakene- tilassa. 

Tammikuussa 2020 on julkaistu traumaperäisen stressin Käypä hoito- suositus. Se erottaa neljä traumareaktiota, jotka seuraavat stressaavaa tapahtumaa: akuutti stressireaktio, akuutti stressihäiriö, traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) sekä monimuotoinen traumaperäinen stressihäiriö (complex PTSD), joista kahdessa viimeisessä traumaattiseen kokemukseen liittyvä oireilu kestää pidempään kuin kuukauden. 

Traumaperäinen stressi voi näkyä niin fyysisinä kuin psyykkisinä oireina. Terveyskirjaston mukaan traumaperäisen stressihäiriön oirekuvassa voidaan erottaa kolme oireiden pääryhmää, vaikka oireet vaihtelevatkin laajasti yksilöillä: 

• Traumaattisen tapahtuman uudelleenkokeminen (muisti- ja mielikuvat, unet, tuntemukset), vaikka nykyhetkessä ei olisi mitään vaaraa
• Tapahtumasta muistuttavien asioiden, keskustelujen paikkojen, ihmisten jatkuva välttely ja torjuminen tietoisuudesta (sosiaalinen eristäytyminen, psykologinen turtuminen)
• Jatkuva varuillaanolo (ylivireys, keskittymisvaikeudet, univaikeudet, ärtyisyys, säikähtely)

Jukka Packalenin (2020 a) mukaan Käypä hoito- suositus osoittaa, ettei traumatisoitumista tunneta terveydenhuollossa hyvin: vaikka se mainitsee lyhyesti monimuotoisen stressihäiriön, hoitosuositus ei tunnista traumaperäistä kehityksellistä stressiä, jossa traumatisoiva elämäntilanne tai tapahtuma ei ole oireista kärsivän tiedossa ja muistoissa. Keho voi muistaa trauman, vaikka aivot eivät sitä prosessoisikaan.

Komplisoitunut stressi

Vaikein traumaperäisen stressin muoto on monimuotoinen stressi, jota voidaan myös kutsua komplisoituneeksi stressiksi. Siinä stressin säätely on joko kehittynyt puutteellisesti ensimmäisten elinvuosien aikana tai häiriintynyt traumaattisen kokemuksen seurauksena pysyvästi niin, että keho havaitsee jatkuvasti vaaraa. (Packalen 2020 a.) 

EMDR Europe on eritellyt komplisoituneen traumaperäisen stressihäiriön oireita: 

• Tunne- ja impulssisäätelyn muuttuminen (esim. tunnesäätelyn vaikeudet, itsetuhoisuus, korostunut riskinotto)
• Huomio- ja keskittymiskyvyn muutokset 
• Muutokset minäkäsityksessä (esim. tehottomuus, häpeä, syyllisyys, vähättely, rikkinäinen kehosuhde)
• Muutokset rikoksentekijän havaitsemisessa (esim. vääristyneiden uskomusten omaksuminen)
• Muutokset suhteissa toisiin (esim. kyvyttömyys luottaa, hylätyksi tulemisen pelko, eristyneisyyden tunne)
• Somatisointi (selittämättömät kiputilat ja muut fyysiset oireet)
• Merkitysjärjestelmien muutokset (esim. epätoivo ja toivottomuus, aikaisempien uskomusten menetys) 

Komplisoitunut traumassa pitkäkestoinen stressi kumuloituu ja kerrostuu. Iloa ja Toivoa- sivuston vieraskynässä Packalen (2020 b) kuvaa tätä trauman komplisoitunutta luonnetta seuraavasti: 

 ”Varhaislapsuudessa koettu jatkuva stressi ristiriitaisissa tai kaoottisissa riippuvuussuhteissa ensisijaisiin huoltajiin antaa heikommat eväät elämänhallintaan, mistä seuraa uusia stressaavia kokemuksia ja näin stressi kumuloituu ja kerroksistuu. Komplisoituneen trauman käsittely onkin kuin sipulin kuorimista: aina löytyy syvempi, aiempi stressikokemus. Prosessi vaatii traumatisoitumisen ymmärtävän terapeutin ja luottamussuhteen, jonka rakentuminen kestää vuosia.” 

Komplisoituneelle traumaattinen stressille on erityisen haavoittuvaisia he, jotka ovat lapsuudessa kokeneet jotain vaikeaa ja traumaattista. Lapsuuden haitallisia kokemuksia (Adverse Childhood Experiences, ACEs) ovat esimerkiksi väkivalta, laiminlyönti, hyväksikäyttö, mielenterveysongelmat, eroriidat, vanhempien alkoholismi, kiusaaminen ja läheisten menetys. Aikuiseksi kasvanut lapsi kantaa edelleen hermostollisia jälkiä haitallisista lapsuudenaikaisista kokemuksistaan ja traumaattinen kokemus voi näkyä vielä pitkään aikuisen ihmisen terveydessä. Ymmärrys lapsuudenaikaisista haitallisista kokemuksista ja niiden yhteydestä aikuisiän heikompaan terveyteen on lisääntynyt ACE-tutkimusten kautta. (Kuvajainen & Matikka 2019.)

Kuva: Pixabay

TRAUMATIETOISUUTTA HOITO- JA HOIVATYÖHÖN 

Koska nykyään traumatisoituminen ymmärretään elimistön sopeutumisena ylivoimaisen stressaaviin olosuhteisiin, olisi Packalenin (2020 b) mukaan pystyttävä tekemään oireista kärsivän ihmisen elämää vähemmän stressaavaksi sen sijaan, että keskitytään traumatisoitumisen oireisiin. 

Sosiaali- ja terveysalalle kaivataankin siis kipeästi traumatietoisuutta sekä taitoa tarjota eheyttäviä kokemuksia. Kati Sarvela ja Elisa Auvinen (2020, 15–16) toteavatkin, että hyvinvointia edistävien vuorovaikutussuhteiden vaaliminen edellyttää ymmärrystä henkilökohtaisista, kollektiivisista ja historiallisista traumoista sekä siitä, miten niistä voi erilaisten korjaavien kokemusten avulla toipua. 

TaideMieli®- konseptimme tarttuu tähän tarpeeseen ja tuo traumainformoitua taide- ja kulttuuritoimintaa osaksi hoito-, hoiva- ja kasvatustyötä. 

LÄHTEET JA LISÄLUKEMISTA 

EMDR Europe. Trauma. Viitattu 19.11.2021 https://emdr.fi/trauma/

Kuvajainen, M. & Linner Matikka, J. 2019. ACE-tutkimukset ja traumainformoitu työ. LAMK Pro. Viitattu 19.11.2021. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/11/05/ace-tutkimukset-ja-traumainformoitu-tyo/

Packalen, Jukka. (2020 a) Trauma on kehossa- blogiteksti. Sivustolla Traumainfo.fi. Viitattu 19.11.2021. https://traumainfo.fi/2020/03/06/trauma-on-kehossa/

Packalen, Jukka (2020 b). Komplisoituneen trauman jäljillä- vieraskynä. Blogissa Iloa ja Toivoa. Viitattu 19.11.2021. https://iloajatoivoa.fi/tammikuu/komplisoituneen-trauman-jaljilla

Terveyskirjasto. Traumaperäinen stressihäiriö. Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 19.11. 2021. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00526 

Traumaperäinen stressihäiriö. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu 16.11.2021). Saatavilla: www.kaypahoito.fi

Sarvela, K & Auvinen, E 2020. Yhteinen kieli: traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Helsinki: Basam Books. E-kirja. Nextory.

Piditkö lukemastasi? Klikkaa nappia ja jaa se ystävillesi