Traumainformoitu kulttuuri

 

Aisha Korpela

Traumainformoitu kulttuuri tarkoittaa työyhteisön kouluttamista tiedollisesti ja kokemuksellisesti uuteen ymmärrykseen traumoista. Työskentely niiden parissa on varsin erilaista nykyään kuin vaikkapa perinteisessä viime vuosisadan psykoanalyyttisessä työskentelyssä.

Ymmärretään yhä paremmin myös se, että miten valtavat kustannussäästöt sosiaali- ja terveydenhuoltoon tehdään traumatietoutta lisäten: hyvää vanhenmuutta tukien, lapsia suojellen ja henkilökunnan omaa itsetuntemusta lisäten. Traumainformoitu kulttuuri luo pohjaa hyvinvoivalle organisaatiolle sekä vähentää ja ehkäisee sairauspoissaoloja.

Kati Sarvela kirjoittaa:

 

Trauma ymmärretään edelleen kapeasti kansalaisten ja ammattilaisten keskuudessa ihmisen tai yhteisön  traumaattiseksi yksittäiseksi tapahtumaksi, kuten väkivaltaisen tapahtuman kohteena tai todistajana olemiseksi. Traumatietämys on kuitenkin huomattavan paljon syvällisempää ja laaja-alaisempaa. Se, että lapsi joutuu olemaan esimerkiksi haitallisten kokemusten, kuten emotionaalisen laiminlyönnin, kiusaamisen tai  rasististen mikroaggresioiden kohteena päivittäin, voin johtaa vakavaan jälkitraumaattiseen pitkäaikaiseen oireiluun ja fyysisen terveyden rapautumiseen. Mikäli ihmisoikeuksia kunnioitettaisiin, lapsi tai aikuinen ei joutuisi kokemaan kotona, työpaikalla tai kouluissa alistamista, väkivaltaa, kiusaamista tai emotionaalista hylkäämistä. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja traumatietoisuuden lisäämisen tulisi olla yhä keskeisempää osaamisaluetta poliisin työssä, kasvatuksessa, terveydenhuollossa ja sosiaalityössä. Perustietojen ja taitojen hankkiminen  pitäisi olla itseasiassa kaikille opetettavia kansalaistaitoja.

Tämä on erittäin hyvä ja selkeä kiteytys siitä, mitä trauma kulttuurissamme edelleen tarkoittaa ja kuinka se kapea-alaisesti ymmärretään. Juuri tämän vuoksi on ehdottoman tärkeää lisätä traumatietämystä myös eri organisaatioissa ja työyhteisöissä. Lisääntyneen traumatietoisuuden myötä pystytään ymmärtämään paremmin, vähentämään lisätraumatisoitumista, kohtaamaan ymmrätävämmin ja hyväksyvämmin toinen toisemme. Traumainformoitu kulttuuri työyhteisöissä lisää merkittävästi työhyvinvointia laajemman ymmärryksen kautta. Tavoitteena muutoksen myötä on uusi, moniarvoinen, toipumista edistävä tunneilmasto organisaatiossa.

1. Traumainformoidussa organisaatiossa pidetään huolta henkilöstön hyvinvoinnista

Jotta työntekijä kykenee kohtaamaan asiakkaansa myötätuntoisesti sekä oppimista, henkistä kasvua ja paranemista edistävästi, täytyy häneltä löytyä myötätunto omia erilaisia puoliansa kohtaan. Hänellä täytyy olla itsetuntemusta, kykyä omien tunteittensa peilaukseen. Hänen täytyy tunnistaa omat “triggerinsä” ja niistä heräävät reaktionsa. Hyvinvoiva henkilöstö on traumainformoidun kohtaamisen kulmakivi. Erityisen tärkeää se on johtajille: hänen pitää tunnistaa omat heikkoutensa ja henkilökohtaiset haasteensa. Sandra Bloomin ajatusta lainaten, jos johtamiskäytännöt eivät muutu traumainformoiduiksi, on aivan sama kuin heitettäisiin siemeniä kuivalle maalle. Mitään ei kasva. Traumainformoidussa organisaatiossa koulutetaan koko henkilökunta tunnistamaan lapsuuden hankalien kokemusten ja muiden tunnehaavojen, traumojen, seuraamukset omassa itsessä, yksilössä ja organisaatiossa. Lempeä itsemyötätunto on keskeisessä roolissa traumainformoidussa kulttuurissa.

Traumainformoitu kulttuuri ja ymmärrys ei tarkoita posttraumaattisen stressireaktion hoitoa, vaan sen avulla pyritään ehkäisemään traumatisoitumista. Traumainformoitua kulttuuria voidaan tarkastella sekä yksilö- että rakenteellisella tasolla. Yksilötasolla työ on itseymmärryksen lisäämistä ja tietoista, myötäelävää yhteyttä toisiin ihmisiin. Rakennetasolla se on yhteisöjen, organisaatioiden, jopa yhteiskunnan kehittämistä traumainformoiduiksi.

2. Henkilöstöä tuetaan ja koulutetaan sisäistämään traumainformoidun kohtaamisen arvot

Traumainformoidun kulttuurin sisäistäminen luo organisaation ymmärryksen uudenlaisesta kohtaamisesta. Opetellaan kohtaamaan toiset läsnäolevasti, kunnioittaen, hyväksyen ja arvostaen. Tavoitteena on, että koko organisaatiokulttuuri, mukaan lukien johtamiskulttuuri toimii yhteisillä arvoilla. Työntekijät puhuvat paitsi oman erikoisalansa kieltä myös yhteistä traumainformoitua kieltä. Kun työyhteisössä on luotu riittävästi läsnäoloa, ymmärrystä, turvaa ja luottamusta, mahdollistuu korjaavat kokemukset.

Myös organisaatio voi olla pirstoutunut trauman vuoksi. Traumainformoitu kulttuuri on tapa kutoa pirstoutuneita yksiköitä yhteen. Sen seurauksena paitsi yksilöt, myös organisaatiot ovat kimmoisempia ja joustavampia, mikä merkitsee sitä, ettei koulutettujen työntekijöiden autonomiaa säännöin ja määräyksin liikaa rajoiteta. Informaatio kulkee esteettömästi eri yksiköiden välillä. Tällöin organisaatio kykenee olemaan innovatiivinen ja se muuntaa itseään jatkuvasti uusiin olosuhteisiin sopeutuvaksi. Organisaatiossa ei vallitse alistava ja syyllistävä rankaisukulttuuri, vaan organisaatiossa omistaudutaan sisäiselle demokratialle.

3. Luodaan turvallinen sosiaalinen, fyysinen ja emotionaalinen ympäristö

Koulut sekä sosiaali- ja terveydenhoidon yksiköt ovat traumainformoituna kansalaisten turvapaikkoja. Niissä sekä henkilökunta että asiakkaat tuntevat tutussa ja turvallisessa ilmapiirissä, vakaitten ja hyväksyvästi läsnäolevien ihmissuhteiden keskellä, olonsa levolliseksi. Kun yksilö voi hyvin, hän osaa maadoittaa itsensä. Aivan samoin organisaatio voi muuttua kehityksellisesti maadoittuneeksi. Ihmiset uskaltavat vapaasti ilmaista tunteitaan, tuntemuksiaan ja kokemuksiaan. Ideaalisissa olosuhteissa, jossa asiakkaat tai oppilaat ja työntekijät tuntevat turvalliseksi, he eivät syyllisty minkäänlaiseen väkivaltaan tai toinen toistensa kaltoinkohteluun. He alkavat nähdä toisensa “uusien traumasilmälasien” kautta. Tämä ei merkitse sitä, etteikö organisaatioissa tapahtuisi epäonnistumisia tai mokia. Niihin vain suhtaudutaan levollisemmin, uuden oppimisen tilaisuuksina.

 

Taustalla on resilienssi eli psyykkinen palautumiskyky

Emotionaalista traumaa tutkinut psykiatri Anssi Leikola (2014, 47) on todennut, että trauman määrittely on ongelmallista mm. sanan negatiivisia tunteita herättävien mielikuvien takia. Leikola päätyy siihen, että kokemus on traumatisoiva, jos siitä aiheutuu psykobiologisia vaurioita, esim. unettomuutta, masennusta, ahdistusta tai kipuja. Trauma ei ole vain menneisyyden tapahtuma, vaan myös jälki, jonka kokemus on painanut mieleen, aivoihin ja kehoon (van der Kolk, 2017). Jälki voi ilmetä mm. autonomisen hermoston ali- tai ylivireytenä ja kognitiivisina häiriöinä (Sarvela, 2020a,14). Trauma vaikuttaa terveyteen, hyvinvointiin, oppimiseen ja käyttäytymiseen ylipäänsä. Ihmisten haavoittumisalttius on erilaista. Joillekin mielen murtava tapahtuma voi olla jollekin toiselle ikävä tapahtuma, jota ei tarvitse jäädä kauaksi muistelemaan. Taustalla on resilienssi eli psyykkinen palautumiskyky.

Traumatisoitumista eivät aiheuta pelkästään järkyttävät kokemukset, vaan esim. pitkäaikainen laiminlyönti, tai jokin sellainen, mitä ei koskaan tapahtunut, kokemus siitä, ettei ole tullut nähdyksi ja kuulluksi. (Peltoniemi & Sarvela,2020). Trauma voidaan nimetä myös tunnehaavaksi. Toisen ihmisen tekemä paha traumatisoi herkemmin kuin esim. luonnonmullistusten aiheuttamat kokemukset (Pelkonen &Sarvela, 2020, 262). Trauman syntymistä  voivat ehkäistä suojaavat tekijät, esim. ymmärtäväinen läheinen ja korjaavat kokemukset, kuten hyväksytyksi tuleminen toisissa yhteisöissä ja ihmissuhteissa.

Lapsuuden vastoinkäymiset ja traumat ovat melko yleisiä. Traumakokemuksilla on yhteys aikuisiän fyysisiin ja psyykkisiin sairauksiin sekä häiriökäyttäytymiseen. Erityisesti  emotionaalinen laiminlyönti ja kaltoinkohtelu sekä  fyysinen kaltoinkohtelu ovat yhteydessä mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöihin. 

Yksinkertaisimmillaan traumainformoitu työote tarkoittaa vaikeiden ja traumatisoivien elämänkokemusten vaikutusten ymmärtämistä ja suhtautumista näihin inhimillisesti ja myötätuntoisesti (Matikka, 2020, 124). Traumainformoitu ympäristö koetaan fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvalliseksi (Sarvela, 2020b, 13).

Organisaation muutos traumainformoiduksi edellyttää sitä, että kulttuurin kaikessa toiminnassa, kohtaamisissa ja fyysisessä ympäristössä toteutuvat viisi ydinarvoa (kuvio 1): turvallisuus, luottamuksellisuus, valinnanvapaus, yhteistyö ja valtaistuminen sekä työntekijöitten että asiakkaitten kokemuksen mukaan (Fallot & Harris 2009). Kaikkien arvojen toteutuminen kaikissa kohtaamisissa lienee mahdoton tavoite, siksi joustavuus on tärkeää. Jos esim. valinnanmahdollisuutta ei ole, on tärkeää kertoa, mitä voi odottaa ja turvata näin emotionaalinen turvallisuus prosessin aikana.

Kuvio 1. Traumainformoidun työn viisi ydinarvoa ja periaatetta (Fallot & Harris 2009): selitykset julkaisusta Trauma-Informed Change Manual, 2020, suom. A. Koivula)

Traumainformoidut käytänteet sopivat kaikille ihmisläheistä työtä tekeville. Toistaiseksi niitä on  käytetty erityisesti sosiaali- ja terveysalalla sekä kasvatus- ja opetustyössä, mutta myös poliisit, seurakunnan työntekijät, taiteilijat, juristit ja heidän asiakkaansa voivat hyötyä niistä. (Sarvela, 2020a,32).

 

Traumaymmärryksestä puhuttaessa käytetään monia trauma-alkuisia sanoja. Traumainformoitu on sateenvarjokäsite, joka merkitsee yleistä varautumista ja tietoisuutta siitä, että traumat vaikuttavat monien ihmisten elämään. Se merkitsee myös sitä, että pyrimme toimimaan niin, ettemme omalla käytöksellämme aiheuta kenellekään traumoja.

Kuvio 2. Traumainformoidun työotteen kolme tasoa (Trauma-Informed Organizational Change Manual, 2020)

 

 

 

 

 

Lähteet:

Matikka, J. 2020.Seuraa punaista lankaa. Tunnista toimintamallisi ihmistyössä. Jyväskylä: PS-kustannus.

Salokangas, R.2020. Childhood adverseties and mental ill health: Studies on associations between reported childhood adverse and trauma experiences and adult perceived attitudes of others, mental disorders and suicidality.Turun yliopisto. Psykologia. Väitöskirja. Saatavana: Childhood adverseties and mental ill health: Studies on associations between reported childhood adverse and trauma experiences and adult perceived attitudes of others, mental disorders and suicidality (utupub.fi).

Peltoniemi, M. & Sarvela,K.  Traumacafe 21.10.2020. Keskusteluja traumasta ja traumainformoidusta liikkeestä. Saatavissa: https://www.youtube.com/watch

Trauma-Informed Organizational Change Manual,.2020. University at Buffalo. School of Social Work. Saatavana: https://www.tfec.org/wp-content/uploads/Organizational-Change-Manual-University-of-Buffalo.pdf

Fallot, R. & Harris, M. 2009. Creating Cultures of Trauma-Informed Care (CCTIC): A Self-Assessment and Planning Protocol. Community Connections/Version2.1/4-09. Saatavana: https://traumainformedoregon.org/wp-content/uploads/2014/10/CCTIC-A-Self-Assessment-and-Planning-Protocol.pdf .

Kuvajainen, M. 2020. Traumacafe 2.12.2010. Saatavana: https://www.youtube.com/watch?v=xLZVQxc6KXU .

Leikola, A. 2014. Katkennut totuus. Espoo: Prometheus.

Nyberg, S. & Lindroos, M. 2020. Traumainformoitu johtaminen ja ammatillinen itsetuntemus. Teoksessa: Sarvela, K. & Auvinen, E. (toim.) Yhteinen kieli. traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Helsinki: Basam Books. 74 – 94.

Pelkonen, A. & Sarvela, K. 2020. Traumainformoitu hoito – läsnäoloa, myötätuntoa ja tunnetaitoja auttajille. Teoksessa Sarvela & Auvinen (toim.) Yhteinen kieli. traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Helsinki: Basam Books. 1261 – 303.

Sarvela, K. 2020. a Hyviä tapoja omaksumassa -malleja maailmalta. Teoksessa: Sarvela, K. & Auvinen, E. (toim.) Yhteinen kieli. traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Helsinki: Basam Books. 32 – 63.

Sarvela.K.2020.b Traumainformoidun hoivan taustaa. Teoksessa Sarvela & Auvinen (toim.) Yhteinen kieli. traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Helsinki: Basam Books. 13 – 31.

Van der Kolk.2017. Jäljet kehossa. Helsinki: Viisas elämä.

Piditkö lukemastasi? Klikkaa nappia ja jaa se ystävillesi

Ylös